Vuoden ensimmäinen kuukausi mennä humpsahti kirjoittamisen merkeissä, ja tuloksena on uusi käsikirjoitus Lähde. Sen tulee tulee kantaesittämään meidän paikallinen viihdekuoro Karpalot. Karpalot on minulle aiemmilta vuosilta tuttu yhteistyökumppani, sillä olen tehnyt parikin käsikirjoitusta kuoron konserttiin. Niissä produktioissa (Lähellesi, 2004, Leikisti, 2009) olen sekä valinnut musiikin että kirjoittanut draamalliset osuudet, semmoista musiikkiteatteria siis, jos määritellä pitää. Nyt toimin hiukan toisella tavalla kirjoittamalla muiden valitseman musiikin eli Karpaloiden ohjelmistoon kuuluvien kappaleiden pohjalta.
Sain hyvissä ajoin syksyllä listan kappaleista ja kuvittelin, että äkkiähän niistä jotain tarinaa keksii. Ei se ollutkaan niin helppoa, sillä jostain syystä kyseiset kappaleet eivät minua liiemmin innostaneet. Vaikka kuinka niitä kuuntelin, mieleni teki vetäytyä koko hankkeesta. En kuitenkaan halunnut antaa periksi, vaan lueskelin laulujen sanoja uudelleen ja uudelleen löytääkseni sieltä jotain inspiroivaa. En halunnut toistaa draamaosuudessa laulun tarinaa, vaan etsiä jotain muuta yhteyttä. Kaikenlaisia ideoita ja hataria ajatuksia alkoikin viritä, mutta yhtään sanaa en kirjoittanut. Sitten alkoivatkin jo joulukuusikiireet.
Mitään tarkkaa aikarajaa kirjoittamiselle ei tilaaja ollut määrännyt, mutta itse sanoin jo syksyllä, että eiköhän se ole valmis, kun kuoroharjoitukset tammikuussa alkavat. Kun joulukuu oli jo yli puolenvälin, en ollut vielä saanut aikaan muuta kuin joukon ideantynkiä ja aihelmia. Mitä tein? Laitoin tilaajalle tekstiviestinä väliaikatietoja, joiden mukaan kässäri on hyvällä mallilla ja kohta puoliin valmis!
Jälkeenpäin ajateltuna tuo viesti oli tietysti uhkarohkea veto, mutta kaipa minä itseäni sen verran tunnen, että tiedän, milloin tarinat ovat tulollaan. Eipä siinä sitten muuta tarvittu kuin joulukuusikauden jälkeen pari päivää joutenoloa ja runsaasti kävelyä, niin johan alkoi tarinaa tulla. Vaikka alkutalvesta manasin, että piti tämmöiseenkin taas lupautua, niin nyt olin taas täynnä kirjoittamisen iloa. En voi liikaa kehua kävelyn merkitystä kirjoittamisprosessille. Kun aamulla lähdin kävelylle, sanoin, että käyn hakemassa yhden tarinan, ja aina minä sellaisen myös mukanani toin. Työ valmistui ajallaan ja sai tilaajataholta runsaasti kiitosta, joten olen siitäkin syystä tyytyväinen ja hyvillä mielin.
Lähde koostuu itsenäisistä dialogeista ja yhdestä monologista. Karpaloiden versiossa niitä on yhteensä yhdeksän, lopulliseen versioon niitä tuli kaksitoista. Jokaisessa dialogissa toisena osapuolena on toimittaja, terapeutti tai pankinjohtaja, jotka työnsä puolesta kohtaavat erilaisia ihmisiä eri elämäntilanteissa. Näytelmän nimi Lähde voi tarkoittaa erilaisia lähteitä, mutta sen voi ymmärtää myös käskymuodoksi lähteä-verbistä.
Karpalot ovat aloittaneet Anu Rankilan ohjauksessa Lähteen harjoitukset. En puutu niihin, vaan suuntaan omat ajatukseni seuraavaan näytelmään. Mutta ihan ensin käyn kävelemässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti