Tänään oli niin tuulista, että sulan maan aikana olisin
pysynyt sisällä. Luotin kuitenkin roudan pitävän nyt puut pystyssä ja kävin
pariin otteeseen ulkoilemassa. Aamulla lähinnä seisoskelin aukealla pellolla
katsomassa, kuuntelemassa ja tuntemassa tuulen voimaa. Oli mahtavaa seurata,
kun tuuli pöllytti lunta, ja kun tuulenpyörre tuli vasten kasvoja, hengitys
salpautui hetkeksi. Iltapäivällä kävin kävelemässä viiden kilometrin lenkin tietä
pitkin. Aukeimmilla pätkillä sain taas tuntea tuulen voiman, välillä metsä
suojasi puhurilta. Loistava ulkoilusää!
Tuuli, tuisku, pyry, räntä, sade, vihmonta… hyviä syitä
lähteä ulos. Toki nautin kauniistakin päivistä ja tyynistä ilmoista, mutta
jotain kiehtovaa ja houkuttelevaa noissa kurjina pidetyissä säätiloissa on.
Täällä on onneksi sen verran harvoin vastaantulijoita, ettei kukaan pääse
voivottelemaan ”huonossa” säässä ulkoilua, vaan saan ihan rauhassa nauttia kävelystä
kaikenlaisilla keleillä.
Ukkosella on viisainta pysytellä sisätiloissa, mutta muuten
sään ei pitäisi liiemmin rajoittaa ulkoilua. Itselläni pakkasraja on noin -25
astetta, ja kesähelteillä liikun oikeastaan vain lakkasoilla ja marjametsissä. Kirjoissa
ja elokuvissa tuulilla, sateilla ja myrskyillä on symbolista merkitystä. Minulle
ne ovat meteorologisia ilmiöitä, mutta voisin selittää niiden viehätystä sillä,
että on mukava kulkea vastatuuleen ja silti päästä perille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti