Onko pakko istua?

Pistäydyin eräässä pankissa hoitamassa pari asiaa. Ensimmäinen niistä hoitui kassalla. Oletin, että niin hoituu toinenkin, mutta siihen tarvittava paperi olikin toisen toimihenkilön hallussa. Minua pyydettiin istumaan ja odottamaan hetkeksi, kunnes tuo toinen henkilö pyytäisi minut huoneeseensa. Pitkä rivi tuoleja odotti tyhjinä, mutta en käynyt istumaan, vaan aloin tutkia pankin jouluista ikkunasomistusta. Kun olin aikani sitä ihaillut, kuljeskelin hiljaa pankkisalissa, jossa oli vain yksi työntekijä, muita asiakkaitakaan ei minun lisäksi sillä hetkellä ollut. Äkkiä se odottamani virkailija tuli hiukan hätääntyneen oloisena ja pyysi minua istumaan ja odottamaan vielä viitisen minuuttia, kunnes hän ehtisi minua palvelemaan. Sanoin, että minulla ei ole mitään kiirettä, joten odotan kyllä. Edelleen hiukan hätääntyneen oloisena hän viittasi tuoleihin päin ja kehotti istumaan. Koska minulla ei ollut aikomustakaan istua, sanoin, että minulla on kyllä aikaa odottaa, mutta seison mieluummin. Hän lähti ja minä aloin tutkia mielenkiintoista julistetta, jossa oli kuvia pankin historiasta. Sen jälkeen aloin tarkastella myynnissä olevan talon esitettä. En siksi, että olisin taloa ostamassa, mutta onhan se mukavaa tutkia pohjapiirroksia ja miettiä, millaista sellaisessa talossa olisi asua. Kovin pitkään en nyt ehtinyt esitettä katsella, kun virkailija pyysi minut huoneeseensa.

Hän oli oikein mukava ja ystävällinen ja pahoitteli, että joutuu esittämään alkuun muutamia kysymyksiä, koska asioin tuossa pankissa ensimmäistä kertaa. Asia, jota varten olin pankkiin tullut, hoitui henkilöllisyyden tarkistamisen ja kysymysten jälkeen nopeasti, ja lopuksi sain vielä pullakahvilipukkeen paikalliseen kahvilaan. Kun poistuttiin huoneesta, virkailija lähti ottamaan valokopiokuvaa ajokortistani ja pyysi minua odottamaan sen aikaan. ”Mutta ei ole pakko istua”, hän naurahti. Juteltiin tovi siitä, miten usein olisi mahdollista vaihtaa istuminen liikkumiseen. Heillä oli pankissakin muutettu systeemejä niin, että ne pakottivat työntekijät lähtemään välillä työtuoleistaan liikkeelle. 

Jälkeenpäin olen ajatellut, että virkailija tulkitsi kävelyni niin, että en malta odottaa, vaan olen jo etsimässä hänen huonettaan ja ryntäämässä sisään. Itse kyllä olin hyvin rauhallinen ja levollinen, mutta ehkä istuminen liitetään odottamiseen niin vahvasti, että seisova ja/ liikkuva ihminen vaikuttaa rauhattomalta ja levottomalta. Jos terveyskeskuksessa joku vastaanotolle pääsyä odottava seisoo tai kävelee, tulee helposti mieleen, että hän ei kivuiltaan pysty istumaan. Itse voisin kyllä käyttää odotusajat slaavikyykyssä, jonka olen omaksunut ja jolla olen selkäni suoristanut ja lonkkani korjannut, mutta julkisilla paikoilla slaavikyykky herättäisi tarpeetonta huomiota.

Jos minä suunnittelisin terveyskeskuksen, ihmiset odottaisivat vastaanotolle pääsyä käyskennellen puutarhan tapaisessa tilassa, jossa olisi paljon kasveja, akvaario ja solisevaa vettä ja jossa vanhojen aikakauslehtien sijaan tarjolla olisi silmäniloa ja kukkien tuoksua. Istuimia oli tietysti niille, joiden on pakko istua, mutta muutoin ihmiset voisivat kuluttaa aikaansa liikkuen ja ruusuja nuuhkien. Ehkäpä lääkäri voisi ottaa potilaan vastaan samantapaisessa tilassa, jolloin hän samalla voisi tarkkailla esimerkiksi tämän liikkumista.

Vanhoja tai heikkokuntoisia varten saisi kaikkialla olla penkkejä ja muita istuimia enemmänkin. Moni lähtisi varmasti helpommin liikkeelle, jos tietäisi, että aina pääsee lepäämään, jos väsymys iskee. Sen sijaan terveet ja hyväkuntoiset uskokoot, että ei ole pakko istua.