Eläkekeskustelu

TUIJA: Vähän mua suututtaa tää hallituksen päätös nostaa eläkeikää.
JUSSI: Hmm...
TUIJA: Ihan kuin ihmiselle ei olisi enää muuta merkitystä kuin maksaa veroja, eikä sillä markkinatalouden mielestä tietysti olekaan. Kuluta, tee töitä ja maksa veroja, siinä ihmisen tehtävä. Koko ihmiskäsitys on vääristynyt ja vajaa. Arvoista puhutaan ainoistaan silloin kun todetaan, ettei niitä enää ole. Missä välissä niitä arvoja kehittyy, kun koko ajan puhutaan vain rahasta. Ongelmia hoidetaan komiteoilla, uudet ideat tapetaan tekemällä niistä hankkeita ja projekteja. Ei mulla mitään työntekoa vastaan ole, mutta mä haluaisin, että ihmisellä olisi vielä jotain valinnanvaraa siinä, miten se elämänsä käyttää. Nyt ne suunnittelee sitäkin, ettei ihmiset saisi omien säästöjensäkään turvin jäädä ennenaikaisesti töistä pois. Kuvittele! Kohta ne keksii, että lottovoitonkin saa käyttöönsä vasta 65 vuotta täytettyään. Ja kotiäitiys! Hui mitä yhteiskunnallista loisimista, johon minäkin olen syyllistynyt!
JUSSI: Keittäisinkö mä kahvit?
TUIJA: Ainoa lohtu on, että mikään ei ole pysyvää ja muutos on aina nurkan takana. Ainoa pysyvä totuus on, että valta turmelee ja valtaan päässeet kuvittelevat, että heillä on kaikki viisaus.
JUSSI: Onkos meillä mitään hyvää kahvin kanssa?
TUIJA: Miten sä voit olla noin rauhallinen, vaikka hallituksen eläkeikäsuunnitelmat koskee sua ja mua niin, että sä olet jo 69-vuotias, ennen kuin mä pääsen eläkkeelle?
JUSSI: Meillä ei ole mitään hätää, kulta. Vanhanen olisi voinut saada pahemmankin ajatuksen kuin nostaa eläkeikää.
TUIJA: Minkä muka?
JUSSI: Laskea elinikää.