Puu saa puhjeta lehtiin, kasvaa hillitysti, olla nätti. Missään nimessä se ei saa tarjota suojaa ja pesimispaikkoja linnuille, sillä linnuthan ovat - hui kauhistus - meluisia. Ja kun syksy tulee, puu ei saa pudottaa lehtiään, sillä puun ja maan välillä leijuillessaan ne kummallisesti muuttuvat roskiksi, jotka kiireesti täytyy haravoida ja viedä pois, etteivät ne ehtisi muuttua mullaksi eivätkä joutuisi ruuaksi madoille, noille luonnon kannalta ihmistäkin tärkeämmille olennoille. Jos puu ylittää valtuutensa, se pitää kaataa pois.
Mitä lähemmin tutustun suomalaiseen taajamaelämään, sitä varmempi olen siitä, että minun paikkani on täällä metsien keskellä, missä puu saavat ihan oikeasti olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti