Joka vuosi ensilumen aikaan useimmat iloitsevat, kun maailma muuttuu valkoiseksi, mutta minä puin nyrkkiä taivasta kohden: En ole tilannut, en tarvitse, viekää pois!
Mutta eihän se lumi vastaväitteistäni välitä vaan sitä tulee, tulee ja tulee, tänä talvena erityisen paljon. Vähitellen alan siihen tottua, ja siinä vaiheessa, kun muut ovat jo kyllästyneet talveen, lumeen ja pakkaseen, minä olen aivan haltioissani ja huudan kohti taivasta: Lisää, lisää, vieläkään ei ole tarpeeksi!
Kuvan vanha omenapuu ei varmaan ole yhtä innoissaan talvesta kuin minä, koska on joutunut taakan alla taipumaan maata kohden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti