En ole jäätynyt enkä hukkunut hankeen, vaikka blogin päivitys on ollut luvattoman harvaa. Lähinnä olen ollut kiinni opiskelutehtävissäni ja lukuisissa muissa riennoissa. Suoritan parhaillaan sekä aikuiskasvatustieteen perusopintoja Jyväskylän avoimessa yliopistossa että aikuiskouluttajan pedagogisia opintoja (APO) Jyväskylän yliopistossa. Ensin mainitut opinnot suoritan kokonaan itsenäisesti eli luen kirjoja ja teen oppimistehtäviä. APO:ssa on kerran kuussa kolmen päivän tiivis, antoisa lähijakso Jyväskylässä, muutoin nekin opinnot hoituvat kotoa käsin ja työssä oppien.
Olen aina haaveillut kokopäiväisestä kirjoittamisesta, mutta tänä talvena olen sekä opiskelujen että opetustöiden aikana huomannut, että tykkäään tosi paljon myös opetushommista. Varmaan minulle on vain hyväksi lähteä mukavasta työhuoneestani välillä ihmisten ilmoille, etten vallan erakoituisi, minulla kun on siihen aika selvää taipumusta. Toisaalta yksinolo olisi välttämätöntä kirjoittamiselle, ja olen tehnyt elämässäni valintoja, joiden pitäisi taata kirjoittamisrauha. Koska tänä talvena ei keskeytymätöntä kirjoittamisrupeamaa juurikaan ole ollut, mieleeni on noussut ajatus: täytän kalenteria joko paetakseni kirjoittamista tai kerätäkseni siihen ajatuksia ja voimia.
Otsikko ei viittaa muuhun kuin vanhaan sanontaan, joka tarkoittaa, että helmikuussa on ne kovimmat pakkaset. Niitä odotellessa...
2 kommenttia:
Oli ihan pakko kommentoida :D Ulkona -37.5, lunta noin metri, että kyllä se helmikuu helistää, ainakin täälä lapissa. Koko viime viikon oli kovat pakkaset ja nyt ennusteet uhkailee jo -40 asteen pakkasilla. Viimeviikon ennätys oli vaivaiset -39.1 digitaalimittarin mukaan.
Kyllä se helmikuu tosiaan helisti vaikka meillä ei edes -30 asteen rajaa rikottukaan.
Lähetä kommentti