Keskisuomalaisen asuntoextra-liitteessä 18.9.2010 esitellään koti, joka on sisustettu fengshui-periaatteiden mukaisesti: avaruutta ja valoa, yhtenäinen värimaailma, eläviä kasveja, kotieläimiä, virtaavaa vettä, musiikkia, kristalliruunuja. Ei kaktuksia, joissa on sotaisat piikit, ei bonsaipuuta, ei kuihtuneita kukkia.
Löytyy fengshuista ainakin yksi sellainen asia, jonka varmaan jokainen kodinsisustaja vaistoaa ilman mitään oppejakaan: selkää ei saa kääntää ovelle päin eli työpöydän ääressä työskentelevän pitää nähdä ovelle. Monet myös tuntevat, että sotku ja liiallisten tavaramäärien pursuaminen kaikkialla kodissa aiheuttaa epämukavuutta. Sen sijaan ajatukset energiavirtauksista, pahojen henkien karkottamisesta kristallien avulla ja yinin ja yangin tasapainosta muistuttavat, että eräänlaisesta taikauskosta tässäkin opissa on kyse. Ja miksi kiinalaiseen kosmologiaan perustuva rakentamisajattelu olisi jotenkin parempi kuin meidän suomalaisten oma rakentamisperintö? Erityisesti vanhoissa taloissa minulle tulee usein heti sisään astuessa kokonaisvaltainen hyvänolon tunne, joka johtuu siitä rakennuksesta, huonejärjestyksestä jne. Silloin tekee mieli vain kuljeskella ja katsoa, ahmia sitä taloa joka aistilla, tuntea sen elävyys. Monta taidenäyttelyäkin olen menettänyt, kun teosten sijasta olenkin katsellut vain taloa ja huoneita ja nauttinut niistä.
Lehtijutun mukaan fengshui-kodissa saa olla paljon kuvia, mutta seinälle ripustetut taulut pitäisi pitää vinossa, jotta pahat henget eivät pysty istumaan niiden päällä vaan liukuvat alas. Hoh-hoijaa! Mistä ne pahat henget ovat sinne taulujen päälle tulleet? Miksi ne viihtyvät juuri siellä? Minne ne liukuvat?
Kuvassa olevat akvarellit ovat meidän seinältä. Lienee viisainta pitää ne suorassa, etteivät pahat henget tipahda sohvalla istuvan niskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti