Tammikuussa aloitettu harjoittelujakso päättyi viikko sitten, kun käsikirjoittamani ja ohjaamani näytelmä Pikkukaupungin aarteet pääsi ensi-iltaan Teatteri Kuhauksessa. Yleisön ja kriitikoiden kommenteista päätellen olemme onnistuneet todella hyvin ja minun pitäisi kulkea rinta rottingilla, mutta oloni on oikeastaan aika haikea - enää kolme esitystä ja sitten tämä juttu on ohi.
Minun työni loppui oikeastaan jo ensi-iltaan, sillä esitykset ovat aina näyttelijöiden ja yleisön juhlaa, ohjaaja on sivuhenkilö. Käyn kuitenkin katsomassa kaikki esitykset, sillä minusta on kovin kiehtovaa seurata, miten yleisö reagoi ja miten esitys kerta kerralta muuttuu. Ensi-illassa jännitin niin, että lihakset olivat vähällä krampata, mutta myöhemmin olen osannut ottaa rennommin, sillä tiedän toki, että näyttelijät hoitavat homman mallikkaasti. Minä taidan olla vähän ylpeä heistä ja tunnen olevani etuoikeutettu, kun saan tehdä näin mieluisia hommia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti