Tapahtui eilen eräässä eteläsavolaisessa "halpahallissa".
Noin kuusikymppinen mies astui kauppaan, meni kassalla olevan naisen luo ja näytti kädessään olevaa taskulamppua.
Mies: Kukahan vastaa näiden huolloista?
Kassa: Mitä...?
Mies: Minä ostin täältä tällaisen lampun mutta tämä oli valmiiksi rikki.
Kassa: Onko teillä kuittia?
Mies: Pitäisikö olla?
Kassa: Tuotteella on palautusoikeus, mutta pitää olla kuitti.
Mies: Eihän minulla sitä ole. Mutta tämän saa varmaan kuntoon kun vaihtaa uuden polttimon.
Kassa: Onkohan meillä polttimoita?
Mies: Minä en tiedä onko teillä.
Kassa: Kysykääpäs Pirjolta.
Mies: Kukahan se sellainen Pirjo on?
Kassa: Tuolla tuo punatakkinen.
Mies meni myymälään peremmälle ja löysi hyllyjä täyttävän punatakkisen myyjän.
Mies: Tähän pitäisi saada uusi polttimo. Voisitte varmaan sen vaihtaa kun en minä osaa.
Myyjä: Meillä ei ole polttimoita, teidän pitää mennä sähkötarvikeliikkeeseen, siellä vaihtavat.
Myyjä jatkoi töitään. Mies oli sanaton ja seisoskeli hetken kaupassa kuin seuraavaa askelta miettin, mutta lopulta poistui rikkinäinen lamppu kädessään kaupasta.
Minua kyllä kummastuttaa, jos kauppa voi myydä valmiiksi rikkinäisen tuotteen ja kuitin puutteessa vetäytyä vastuusta. Ja olisiko ollut liian vaivalloista myyjiltä ottaa se lamppu ja tutkia, mikä siinä mahdollisesti oli vikana? En tiedä, onko kyseisen kauppaketjun asiakaspalvelusta jotain sisäisiä ohjeita, mutta ensi alkuun ainakin kyseisen myymälän työntekijöiden kannattaisi omaksua tärkeä ajatus sadun Ihaa-aasilta: Pientä huomaavaisuutta, vähän välittämistä, ei siinä muuta tarvita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti