Viime kesänä puutarhan reunaan ilmestyi outo kasvi. Ensin näkyi yksi, kohta toinen, pian jo kolmas... Nukkapintainen ja hyvin pehmeälehtinen kasvi oli kauneudestaan huolimatta niin outo, että epäilin sen karanneen jonkun puutarhasta ja pian käyvän riesaksi ja valtaavan koko pihan. Onhan niin paljon ollut puhetta vieraskasveista, joiden ei pidä antaa levitä holtittomasti. Niinpä jätin ihailut ja ihmettelyt sikseen ja nyhdin kasvit juurineen pois sitä mukaan kun niin ilmestyi. Tähän kevääseen mennessä olin unohtanut koko jutun, kunnes äkkäsin taas yhden pilkistivän ruohon seasta. Nyhdin sen irti.
Kun viime viikolla kävin Kangasniemellä Tuomiojan tarhalla ja nousin autosta, katseeni osui vanhan navetan seinustalla olevaan perennapenkkiin. Ja kas, siellähän se oli. Nyppäsin siitä lehden, näytin sitä puutarhurille ja sain tietää, että kyseessä on nukkapähkämö, ihan oikea perenna, joka ei missä tahansa viihdy. Meille se oli ilmeisesti tullut siemeninä Tuomiojan tarhalta ostettujen saskatoonien mukana, katsonut pihamme mieluisaksi ja päättänyt asettua. Ja minä onneton olin sen jo hävittänyt. Kotiin palattuani kyllä kuljin pihalla toiveikkaana ja odotin, että vielä jostain nukkapähkimö nousisi, mutta eipä noita enää näkynyt.
Mitä tästä opimme? Ei pidä suhtautua muukalaisiin vihamielisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti