Jos kenkä keksittäisiin nyt, ensin se kiellettäisiin, sitten sallittaisiin ja lopulta tehtäisiin pakolliseksi. Prosessiin kuuluisi vilkas keskustelu kengän tarpeellisuudesta, hyödyistä ja haitoista. Monenlaiset asiantuntijat pohtisivat muuan muassa sitä, minkä ikäisenä ihminen voisi alkaa kenkiä käyttää ja mistä materiaalista kengät olisi paras valmistaa. Myös kenkien käytön etiketti saisi useat tapakouluttajat kertomaan näkemyksiään siitä, millaisissa tilaisuuksissa kannattaa käyttää kenkiä ja minne on paras mennä entiseen tapan avojaloin. Erityisen paljon keskustelua herättäisi kysymys siitä, onko sopivaa tehdä naisille ja miehille erilaisia kenkiä. Useimmat eivät näkisi siihen mitään syytä, mutta esteetikot vaatisivat naisille korkeita korkoja, jotta sääret näyttäisivät kauniimmilta, ja monien mielestä korkeilla koroilla naiset voisivat mukavasti vähentää pituuseroaan miehiin nähden. Nämä näkemykset tietysti herättäisivät kiivaita vastaväitteitä; naisten ei tarvitse kulkea korkeissa koroissa vain muita miellyttääkseen, ja miesten kanssa on parempi pärjätä älyllä kuin keinotekoisilla fyysisillä ominaisuuksilla. Olisi varmasti heitäkin, joiden mielestä korkeat korot kuuluisivat juuri miehille korostamaan heidän valtaansa. Kiivaan keskustelun varjossa kenkätehtailijat toisivat markkinoille uusia malleja, ja kuluttajat päättäisivät jaloillaan, mikä kenkä olisi se paras kenkä. Edelläkävijöillä olisi pian useita pareja, mutta monet pärjäisivät yksillä ja samoilla kengillä vuodesta toiseen ja joku vastarannankiiski kieltäytyisi laittamasta mokomia luonnottomia koteloita jalkoihinsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti