Onneksi olkoon?

Mihin sitä silmänsä ja korvansa laittaa, kun odottaa kirkossa konsertin alkua, ja puheliaita ihmisiä on joka puolella. Edessäni istui kolmen naisen ryhmä. Heidän viereensä tuli harmaatukkainen mies vaimonsa kanssa. Mies huomasin kolmen naisen ryhmästä tutut kasvot, ojensi kätensä, tervehti ja sanoi iloisesti, että onneksi olkoon! Nainen soperteli hiukan hämmentyneenä epämääräisen vastauksen, eikä enempää keskustelua syntynyt. Epäilin, oliko mies mahtanut erehtyä henkilöstä, kun eivät onnittelut oikein uponneet.  Konsertin väliajan jälkeen, kun ihmiset palasivat takaisin penkkeihinsä, harmaatukkainen kääntyi taas vieressä istuvien puoleen ja kysyi tutulta naiselta reippaasti, että miten se kesä on sujunut. Nainen kertoi sen sujuneen surullisissa merkeissä. Harmaatukkainen kysyi syytä, ja nainen kertoi jonkun läheisen kuolleen (todennäköisesti aviomies, mutta en kuullut sitä aivan varmasti.) Nyt oli harmaatukkaisen vuoro hämmentyä. Hetken kuulemaansa mietittyään hän alkoi sitten kertoa viimeistä muistoaan vainajasta, ja tilanne vapautui. Onnittelujen syy jäi minulle epäselväksi.