Nauran, jotta en itkisi

Otsikon ajatuksella olen joskus perustellut sitä, että  kirjoitan juuri komedioita. Ihmisen ahneus, vallanhimo, kateus, rakkauden puute ym. aiheet ovat niin vakavia, että yhtä lailla voisin kirjoittaa niistä tragedioita. Ehkä se tapa katsoa maailmaa, että tuppaan näkemään vakavatkin asiat koomisessa valossa.
Niin kuin tämä meidän rakkaan kuntamme paikallispolitiikka. (Tässä välissä huokaisen raskaasti.)  Aikani paikallislehtemme keskustelupalstaa luettuani rykäisin männä viikolla sinne oman kommenttini:

Montako joutsalaista tarvitaan vaihtamaan lamppu?
Kolme.
Yksi vaihtaa lamppua, toinen heiluttaa tikkaita ja kolmas laatii rikosilmoitusta.

Tälläista meillä, entä teillä?

Maalla on mukavaa?

Tänään Ylen ykkösellä Tuomas Enbusken keskusteluohjelmassa  Tuukka Temonen kertoi kokemuksistaan kunnallispoliitikassa  sanomalla, että se "hirveintä, missä olen ikinä ollut, ylivoimaisesti". Temonen kertoi luulleensa, ettää kunnallispolitiikassa ajetaan kunnan etua, mutta sittemmin hän on huomannut, että pienessä kunnassa on vakiintuneet käytännöt ja runsaasti yksityisiä intressejä, joiden puolesta päättäjät toimivat.

Temonen osui naulankantaan, mutta luulen, että päättäjien yksityiset intressit vaikuttavat kunnallispolitiikassa myös isommissa kunnissa ja kaunpungeissa. 

Kuka, mitä, häh?

Lastemme jossain satukirjassa oli nukke (tai paperinukke, en muista, enkä viitsi lähteä etsimään) nimeltään Jukka Kuoppamäki. Minua tietysti nauratti, mutta lapset eivät ymmärtäneet, mikä siinä oli niin hauskaa. Hehän eivät tietenkään tienneet, kuka on Jukka Kuoppamäki. (Tietävätköhän vieläkään?)

Kirjastossa oli myynnissä vanhoja Ydin-lehtiä. Lehtien välissä kotiin tuli Suomen rauhanliiton paperille käsin kirjoitettu, kirjastolle osoitettu kirje, jonka oli allekirjoittanut lääkäri, tj. (Suomen rauhanliiton toiminnanjohtaja?) Ilkka Taipale. Kun luin kirjeen 40-vuotiaalle ystävälleni ja hehkutin allekirjoittajaa, hän katsoi minua hiukan kummeksuen, ja minun piti selittää, kuka se semmoinen Ilkka Taipale on.

Ostin kirpparilta elokuvan Gentleman’s Agreement. Tunnustin keski-ikäiselle naismyyjälle, että ostin leffan, koska siinä on pääosassa Gregory Peck. Myyjä totesi, ettei hän katso elokuvia eikä siis tiedä mainitsemaani näyttelijää.

Yhtä lailla voisin luetella tilanteita, joissa olen huomannut, että toiselle itsestään selvä asia on minulle aivan outo. Vain näennäisesti me kaikki elämme samassa maailmassa, sillä oikeasti jokainen näkee, kokee ja luo aivan erilaisen maailman kuin joku toinen. Ajattelepa mitä tahansa sanaa, asioista ja ilmiöistä nyt puhumattakaan, niin jokaisella on siitä aivan erilaiset kokemukset ja mielikuvat. Että tämmöinen lähtökohta yhteiselolle ja dialogille.

Ihmisarvosta on kyse

Euroopan unionin perusoikeuskirjan mukaan ”jokaisella on oikeus siihen, että hänen yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiaan ja viestejään kunnioitetaan.”

Jokaisella!

Siis myös heillä, jotka eivät tätä oikeuttaan käytä, vaan tuovat häpeilemättä kaiken julki.

Omalta osaltani kunnioitan tätä perusoikeutta sillä, etten euroilla enkä netissä hiirenklikkauksilla tue niitä tahoja, jotka kohtelevat ihmisiä epäkunnioittavasti.

Haihatus

Joutsassa oleva mainio kesäinen taidekeskus Haihatus on päättänyt laajentaa toimintaansa ympärivuotiseksi ja monitaiteeelliseksi. Tähän onkin erinomaiset mahdollisuudet, sillä Haihatuksen vieressä sijaitseva kunnan omistama vanha, suuri kiinteistö on kuin luotu taiteilijoiden ja taiteiden käyttöön. Haihatuksen väki on myös onnistunut saamaan laajentumissuunnitelmiensa taakse monia taidealojen toimijoita aina Keski-Suomen taidetoimikuntaa myöten, mikä osoittaa, että hankkeeseen uskotaan laajemminkin. Myös kunnassa on ymmärretty Haihatuksen laajentumishankkeiden merkitys, joten eilen kokoontuneen kunnanvaltuuston kokouksen esityslistalla oli vanhan kiinteistön myynti Haihatukselle. Vaan mitä teki valtuusto? Päätti äänin 12-13, että kauppaa ei tehdä, vaan kiinteistö pannaan julkiseen myyntiin.

Ilmeisesti meillä on 13 päättäjää, joiden mielestä nyt on aika rahastaa vanhalla kiinteistöllä ja myydä sille, joka siitä eniten maksaa, viis muista arvoista. En yhtään ihmettele, että Haihatusta on jo kosiskeltu muuallekin, mutta toivon silti, että asia saa myönteisen päätöksen ja Haihtatus voi suunnitelmiensa mukaisesti kehittää ja laajentaa toimintaansa Joutsassa.

Paniikki

Viikonvaihteessa oli Mikkelin teatterissa Mika Myllyahon kirjoittaman Paniikki-näytelmän viimeiset esitykset. Olen nähnyt Myllyahon kiitetystä trilogiasta jo Kaaoksen, ja pian on mahdollisuus nähdä Jyväskylässä myös Harmonia, joten ei muuta kuin lauantaina suunnattiin auton nokka kohti Mikkeliä. (Oi, miten lähellä se onkaan, ainakin Karstulaan verrattuna, heh!)

"Näytelmä saattaa yhteen kolme ystävää, kolme miestä ja kolme erilaista maailmankuvaa. Keskinäinen välienselvittely pakottaa miehet pohtimaan tunteiden merkitystä ja niiden ilmaisemisen vaikeutta aikana, jolloin tunteista puhumisen oletetaan olevan itsestäänselvyys."

Kun esityksen jälkeen lähdimme kävelemään autolle, alkoi ilotulitus; Mikkelissä oli juuri päättynyt jääpallon suomenmestaruuden loppuottelu. Mielessäni kuitenkin yhdistin ilotulituksen Paniikkiin, joka oli käsikirjoitukseltaan, ohjaukseltaan, näyttelijäntyöltään, ääniltään, valoiltaan jne. hienoakin hienompaa teatteria. Juuri sellaista, jota katsoessani muistan, miten merkityksellinen taiteenlaji teatteri on.

Alunperin Paniikin esitysten piti Mikkelissä jatkua huhtikuulle asti, mutta viimeiset kahdeksan esitystä peruutettiin, koska marraskuussa näytelmä ei vetänyt tarpeeksi katsojia!

Vaalimainontaa

Liekö laki vai suositus, mutta vaalimainoksissa pitää nykyään näkyä, kuka ne on maksanut. Kyse on avoimuuden edistämisestä, jota kaikki tietysti sanovat kannattavansa. Sanomalehtien vaalimainoksia lukiessani olen kuitenkin alkanut epäillä, että maksajien julkistamisessa on jotain noloa tai salaperäistä;  ilmoittajat tuntuvat testaavan, kuinka huomaamattomasti maksajan  voi tuoda esiin. Hyvistä lukulaseista ja kunnollisesta valaistuksesta huolimatta minun oli jo erään ilmoituksen kohdalla turvauduttava suurennuslasiin, että saatoin erottaa maksajayhdistyksen nimen. Että sellaista touhua noilla lainsäätäjiksi pyrkivillä.