Lumien sulaminen paljasti myyrien aiheuttamat tuhot. Mansikkamaa on syöty lähes täysin, nuorten vaahteroiden rungot on kaluttu ympäriinsä, sammalleimu on sekin mennyt parempiin suihin eivätkä rauhaan ole jääneet vadelmanvarretkaan. Silti olen täynnä iloa, kun kuljen pihalla ja puutarhassa. Minua eivät vastoinkäymiset lannista. Päinvastoin. Kun kukkapenkkiin on talven aikana ilmestynyt tyhjä kohta, en mieti, mitä olen menettänyt, vaan istutan tyhjään paikkaan jotain uutta. Pieniltä tuntuvat myyrätuhot sen rinnalla, että pian on taas kesä ja uusi kasvukausi!
2 kommenttia:
"Joka kevät on ihme uus". Tällä otsikolla meitä koulun ainekirjoitustunnilla ilahdutettiin keväästä toiseen. Ja se onkin ainoa aihe, jonka edelleen muistan. Lienee myös ainoa, josta voisi kirjoittaa uudelleen ja uudelleen.
Aivan. Puutarhanhoito on ihanaa, kun se ihme toistuu eikä siihen koskaan kyllästy. Ei ole sellaista tunnetta, että pitäisi olla entistä suurempaa, parempaa, komeampaa, vaan kevään ensimmäinen leskenlehti ilahduttaa aina yhtä paljon.
Lähetä kommentti