Kirjoitin taannoin sodanjulistuksesta, kun vihollinen yritti laajentaa reviiriä keskelle pihaamme. Minähän en siihen suostunut, joten sota syttyi. Ihan ensin haravoin pois vihollisen rakennelmat, joiden alta paljastui maaanalaisia koloja ja käytäviä. Juoksuhautoja vai kunnallistekniikkaa? En jäänyt ottamaan selvää, vaan lapioin maata pois pienen kuopan verran. Vihollinen kiihdytti vauhtiaan ja toi rintamalle lisäjoukkoja. Keksin haravalle uutta käyttöä ja kasasin kuopan päälle kolmenkymmenen sentin keon haravointiroskaa. Kun parin päivän päästä kurkistin kasan alle, vihollisesta ei näkynyt ristinsielua. Kuvittelin olleeni kovinkin fiksu.
Tuudittauduin helppoon voittoon ja kuljetin haravointiroskat pois. Parin päivän kuluttua vihollinen palasi ja jatkoi kunnallistekniikan/juoksuhautojen kaivamista. Tässä vaiheessa sain ohjeita kemialliseen sodankäyntiin, mutta en ollut siihen valmis, vaan jatkoin haravataktiikkaa. Lopulta se tuotti tulosta. Vihollinen on nyt vetäytynyt. Vain muutamia desantteja liikuskelee turisteiksi naamioituneina paikalla. Pidän heitä silmällä, vaikka olen varma, ettei heistä enää harmia ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti