En seuraa jääkiekkoa, mutta keskisuomalaisena iloitsen suuresti siitä, että JYP voitti ensimmäisen mestaruutensa. Ratkaiseva ottelu käytiin tiistai-iltana Oulussa, minkä jälkeen riemu repesi Jyväskylässä. Ja sekös joitakin harmitti! Pelaajien hienoa suoritusta ja fanien iloa mitätöivät kommentit ovat onneksi olleet vähemmistönä, mutta ovat sitäkin mielenkiintoisempia, sillä niitä eivät ole esittäneet muiden joukkueiden kannattajat vaan ihmiset, joita jääkiekko ei lainkaan kiinnosta.
Sen vielä ymmärrän, etteivät kaikki ole kiinnostuneita urheilusta, mutta sitä en käsitä, miksi toisten ilo ja voiton hehkutus herättävät ärtymystä. Kuvitelkaa niitä tunne-elämyksiä, joita jääkiekko on kauden aikana sekä pelaajille että katsojille tarjonnut! Kuvitelkaa se ilo, jota koko kauden hyvin pelanneen joukkueen voitto on tuottanut! Onko sellaisia tunteita muka liikaa? Lapsena ja nuorena seurasin ahkerasti MM-jääkiekkoa televisiosta. Mieleen on jäänyt Neuvostoliiton pelaajien ilmeettömät kasvot maalin syntyessä ja otteluvoiton jälkeen. Jopa jäyhät miehet meidän tuvassa ymmärsivät, että jotain oli pielessä; kyllä ihmisen on saatava iloita, kun on sen hetki.
Jääkiekko on leikkiä ja juuri sen takia niin tärkeää. JYP:n mestaruudesta ärsyyntyneet ihmiset muistuttavat aikuisia, jotka hermostuvat lastenhuoneesta kuuluvasta iloisesta mekastuksesta ja ehdottavat meluisan riemun tilalle lukemista, sillä viisas aikuinen uskoo tietävänsä, mikä on hyvää ja arvokasta.
1 kommentti:
Eilen yritin radiosta kuunnella JYP:n juhlaa Jyväskylässä mutta kovin oli tylsää, ja kun Matti Nykänen alkoi laulaa, suljin radion ja lähdin ulos:)
Lähetä kommentti